tuntemisen

Tunteminen on suomalainen käsite, jolla tarkoitetaan sekä aistien kautta tapahtuvaa havaitsemista että tietoisuuden ja kokemuksen tilaa. Se kattaa fyysisen aistimisen sekä mielen toimintojen kautta syntyvän ymmärryksen, oppimisen ja tunteiden kokemisen. Tunteminen voi liittyä konkreettisiin havaintoihin, kuten ympäristön tilaan, sekä laajemmin yksilön sisäiseen kokemusmaailmaan.

Etymologisesti tunteminen on johdettu verbistä tuntea, joka merkitsee sekä fyysistä oloa että tiedon tai tunteen kokemista. Nominatiivinen muoto tunteminen ilmaisee toiminnan tai tilan, ja genetiivin tuntemisen käyttöä esiintyy silloin, kun halutaan liittää tunteminen johonkin toiseen ilmaisuun (esimerkiksi tuntemisen prosessi, tuntemisen tulokset, tuntemisen kynnys). Tunteminen eroaa aistimisesta siten, että aistiminen viittaa ensisijaisesti sensoriseen havaintoon, kun taas tunteminen kattaa myös kognitiivisen ja subjektiivisen kokemuksen sekä ymmärryksen.

Käytännössä tunteminen esiintyy sekä arkipäivän kielessä että tieteellisissä yhteyksissä. Arkipäivässä se voi tarkoittaa jonkin asian kokemista tai tuttua olemista, sekä kykyä havaita ja ymmärtää tilannetta. Tutkimuksissa ja filosofisissa keskusteluissa tunteminen liitetään usein tietoisuuden, kokemuksen ja oppimisen prosesseihin sekä niiden subjektiiviseen ulottuvuuteen. Tuntemisen käsite muistuttaa siten monimutkaista, moniulotteista kokemuksen ilmaisua, jossa fyysiset aistikokemukset ja sisäinen tietoisuus kietoutuvat toisiinsa.