tunneälykkyys

Tunneälykkyys, eli emotional intelligence, viittaa kykyyn tunnistaa omia ja muiden tunteita, käyttää tunteita ymmärtääkseen ajattelua ja päätöksentekoa sekä säädellä ja hyödyntää tunteita tarkoituksenmukaisesti. Se kattaa sekä tunnistamisen että sosiaalisen vuorovaikutuksen hallinnan, ja se nähdään usein sekä yksilön sisäisenä prosessina että ryhmien toimivana kompetenssina.

Historian ja teorioista malli: Tunneälykkyyden tutkimus juontaa juurensa Mayerin, Saloveyn ja Caruson nelijahtaisesta malli- ja pääasialliset teoreettiset lähestymistavat ovat kehittyneet. Neljä osa-aluetta ovat tunteiden havaitseminen, tunteiden käyttämisen hyödyntäminen ajattelun edistämiseksi, tunteiden ymmärtäminen sekä tunteiden säätely. Daniel Goleman toi laajaan tietoisuuteen huomion sosiaalisiin ja johtamiseen liittyviin komponentteihin kuten itsetuntemukseen, empatiaan ja vuorovaikutustaitoihin. Eri mallit painottavat hieman erilaisia ulottuvuuksia, mutta yhteistä on emotionaalisen tiedon soveltaminen käytännön tilanteisiin.

Mittaukset ja sovellukset: Tunneälykkyyttä mitataan sekä suoritus- että itsearviointikyselyillä. Esimerkkejä ovat MSCEIT, joka mittaa havaitsemista ja säätelemistä tehtävien kautta, sekä EQ-i tai 360-arvioinnit, jotka painottavat subjektiivisia arvioita. Käytännön sovelluksia ovat johtaminen, tiimityö, asiakaspalvelu ja koulutuksessa sekä valmennuksessa.

Kritiikki ja rajoitteet: Käsitettä ja mittareita syydetään onttoon määrittelyyn sekä kulttuurillisista tekijöistä aiheutuviin eroon. Tutkimukset osoittavat yhteyksiä hyvinvointiin ja sosiaaliseen toimintaan, mutta yhteydet älykkyyskäsitteisiin (IQ) ovat vaihtelevia. Tunneälykkyyden tulisi nähdä osa laajempaa henkilöstö- ja koulutussuunnittelua, ei yksittäisen mittarin lopullisena tuomiona.