tulvimisesta

Tulvimisesta tarkoitetaan tilapäistä veden peittämistä maaperää, teitä, rakennuksia tai muuta aluetta, joka normaalisti on vedenpinnan yläpuolella. Tulvat syntyvät, kun sade- ja lumisulamisvaiheen vesimäärät ylittävät alueen vedenvarastointikyvyn tai kun vesistöjen virtaamat kasvavat. Myös merenpinnan vaihtelut ja myrskyt voivat aiheuttaa tulvia rannikoilla.

Tyyppejä ovat jokitulvat, rannikkotulvat ja kaupunkitulvat. Jokitulvat johtuvat joen vedenkorkeuden noususta ja valuma-alueen vedenpaineen ylityksestä; ne ovat yleisiä keväisin tai rankkasateiden jälkeen. Rannikkotulvat syntyvät merenpinnan noususta ja myrskyaalloista sekä tulvahuippujen vaikutuksesta rannikoilla. Kaupunkitulvat syntyvät, kun voimakkaat sateet ja hulevesi eivät ehdi poistaa vettä kaupungin kaduilta ja alueilta.

Vaikutukset voivat olla vakavia: infrastruktuurin ja kotien vauriot, liikenteen ja palvelujen keskeytykset sekä terveys- ja turvallisuusriskit. Tulvat voivat myös vaikuttaa ympäristöön, aiheuttaen vesistöjen liettymistä ja ekosysteemien tilapäisiä muutoksia. Taloudelliset kustannukset voivat olla huomattavia, ja toipuminen voi kestää pitkään.

Ehkäisy ja hallinta perustuvat sekä rakenteellisiin että ei-rakenteellisiin keinoihin. Rakenteellisia toimia ovat tulvasuojelut, kuten padot, pengerrys ja hulevesiviemärit sekä kosteikkojen ja tulvakäytävien säilyttäminen. Ei-rakenteellisia keinoja ovat maankäytön suunnittelu, varautumissuunnitelmat sekä varoitusjärjestelmät. Suomessa tulvavaara seurataan ja ennustetaan yhteistyössä viranomaiset kuten Ilmatieteen laitos (FMI) ja Suomen ympäristökeskus (SYKE), pelastuslaitokset sekä kuntien hulevesitoimet.