tulenkäynnistystapoja

Tulenkäynnistystavat, suomeksi myös tulen sytytystavat, viittaavat eri menetelmiin, joilla pyritään luomaan ja ylläpitämään avotulta. Nämä menetelmät vaihtelevat historiallisista ja perinteisistä keinoista moderneihin ja teknologisiin ratkaisuihin.

Yksi vanhimmista tavoista on hankautulenkäynnistys, jossa tulentekijä hyödyntää kitkaa sytyttääkseen materiaalia. Tähän kuuluvat esimerkiksi tulipora, jossa puista sauvaa pyöritetään nopeasti puista alustaa vasten, tai tulikynnys, jossa tulitikun kaltainen puunpala hinkataan nopeasti muuta puuta vasten. Myös tulikiven ja teräksen käyttö, jossa kipinöitä heitetään syttyvän materiaalin päälle, on perinteinen menetelmä.

Nykyaikaisempia menetelmiä ovat muun muassa tulitikut ja sytyttimet. Tulitikut hyödyntävät kemiallisia yhdisteitä, jotka syttyvät kitkasta tai kuumuudesta. Nestemäisiä polttoaineita käyttävät sytyttimet, kuten bensiinisytyttimet tai butaanisytyttimet, ovat yleisiä ja helppokäyttöisiä. Kaasupuhaltimet tuottavat erittäin kuuman liekin, jota voidaan käyttää tehokkaasti esimerkiksi nuotion sytyttämiseen.

Valmistetut tulentekovälineet, kuten magneesiumtikut tai ferrocerium-sauvat, tuottavat kuumia kipinöitä, jotka ovat hyödyllisiä erityisesti kosteissa olosuhteissa. Luonnossa tavattavat sytykkeet, kuten kuiva sammal, tuohenpalat tai havupuun neulaset, ovat olennaisia minkä tahansa tulentekotavan onnistumiselle. Oikeaoppinen sytykkeiden valinta ja niiden käsittely ovat keskeisiä onnistuneen tulen sytyttämisen kannalta.