tulekustutusbarjääre

Tulekustutusbarjääre, suomeksi myös tunnettu nimellä *tulenkestävät esteet*, viittaa rakennus- ja paloturvallisuuden alalla käytettäviin rakenteisiin tai materiaaleihin, jotka estävät tulen leviämistä rakennuksissa tai alueilla. Näiden barjäärien pääasiallinen tarkoitus on rajoittaa tulipalon laajentumista ja mahdollistaa turvallisempi evakuointi sekä palomiehille suotuisat olosuhteet tulen sammuttamisessa.

Tulekustutusbarjäärit voivat olla esimerkiksi seinät, ovet, katot tai portaat, jotka on suunniteltu kestämään tietyn ajan tulen ja kuumuuden vaikutuksille. Niiden tehokkuutta mitataan yleensä paloluokituksilla, jotka ilmoittavat kuinka kauan rakenteet kestävät tulen ja kuumuuden altistumista ennen kuin ne menettävät tukevuutensa tai palovammojaan. Suomalaisissa rakennusmääräyksissä käytetään esimerkiksi paloluokkia A1–F, joista A1 on palonkestävin ja F palottomin.

Tulekustutusbarjäärit ovat erityisen tärkeitä korkeissa rakennuksissa, julkisissa tiloissa ja teollisuuslaitoksissa, missä tulipalon riski ja sen seuraukset voivat olla vakavia. Niiden asennus ja ylläpito on säännelty tiukasti rakennus- ja paloturvallisuuslakeilla, joiden tarkoituksena on varmistaa turvallisuus ja vähentää tulipalon aiheuttamia haittoja. Barjäärien suunnittelussa otetaan huomioon sekä materiaalien palonkestävyys että niiden kestävyys mekaanisille ja ympäristövaikutuksille, kuten kosteudelle ja lämpötilan vaihteluille.