tulehdussäätelyn

Tulehdussäätely tarkoittaa immuunijärjestelmän mekanismeja, joilla tulehduksen synty, voimakkuus ja kesto kontrolloidaan. Sen tarkoituksena on poistaa uhka kuteninfektio ja kudosvauriot sekä palauttaa normaalit kudoksen toiminnot mahdollisimman häiriöttä. Säätely jakautuu usein tulehduksen käynnistämiseen, ylläpitoon ja lopettamiseen sekä paranemisen edistämiseen.

Prosessi alkaa kudosvaurion tai infektion tunnistuksella, mutta sen etenemistä ohjaavat sekä proinflammatoriset että anti-inflammatoriset tekijät. Proinflammatoriset signaalit, kuten sytokiinit (esim. TNF-α, IL-1β, IL-6) ja kemokiinit sekä eikosanoidit, houkuttavat ja aktivoivat immuunsoluja paikalle. Samaan aikaan anti-inflammatoriset tekijät, kuten IL-10 ja TGF-β, sekä erilaiset regulatoriset solut hillitsevät vasteen laajuutta ja keston, estäen liialta kudosvaurioilta.

Keskeisiä säätelyn mekanismeja ovat solujen muovautuminen (esim. makrofagien M1-M2-polarisaatio), negatiiviset palautesilmukat ja apoptoottujen solujen fagoittuminen (efferosytosis). Lisäksi tulehduksen päättymiseen vaikuttaa aktiivinen resoluutio, joka on tehty prosessi: spesifiset tulehduksenresolutoivat lipid-mediallaattorit – lipoksinit, resolvinit, protectiinit ja maresinit – estävät uusien neutrofiilien osallistumisen, edistävät nukleotidien ja solujen poistumista sekä nopeuttavat paranemista.

Tulehduksellinen säätely on ratkaiseva terveyden kannalta; sen häiriöt voivat johtaa krooniseen tulehdukseen tai aiheuttaa heikentynyttä vastetta, vaikuttaen lukuisiin sairauksiin kuten autoimmuunisairauksiin, suolistosairauksiin ja ateroskleroosiin. Hoito- ja elämäntapatekijät voivat tukea säätelyä esimerkiksi anti-inflammatorisen signaalin vahvistamisella.