tulehdusominaisuuksia

Tulehdusominaisuuksia kuvaa tulehdusreaktion piirteet, joita kudos voi osoittaa infektion, vaurion tai muun ärsykkeen seurauksena. Tulehdus on elimistön yleinen, tarkoituksellinen suojareaktio, jonka tavoitteena on rajoittaa vaurioa, puhdistaa alue sekä edistää paranemista. Reaktio voi olla akuutti tai krooninen ja sen voimakkuus sekä luonne vaihtelevat kudoksen ja ärsykkeen mukaan.

Paikalliset muutokset liittyvät verisuonten laajentumiseen ja kapillaaripermeabiliteetin lisääntymiseen. Nesteen ja proteiinien siirtyminen kudokseen aiheuttaa turvotusta sekä paikallisen lämmönnousun ja kivun. Leukosyyttien, erityisesti neutrofiilien, valunta kudokseen tapahtuu diapedesiin (levittyminen verisuonista kudokseen) kautta; solut migroivat vaurion alueelle kemotaktisesti, suorittavat fagosytoosia ja osallistuvat vaurioituneen kudoksen puhdistamiseen sekä paranemisen edistämiseen.

Akuutti tulehdus ilmenee pääasiassa paikallisilla merkeillä: punoitus, lämpö, turvotus ja kipu sekä mahdollinen toiminnanrajoitus. Tulehduksen muotoja luokitellaan usein exudaatin perusteella: seroosinen, fibrinoottinen, suppuratiivinen (mätä) ja hemorraginen exudaatio voivat esiintyä yhdessä tai erikseen. Akuutti tulehdus voi rauhoittua tai kehittyä krooniseksi, jos ärsyke jatkuu tai paraneminen on hidasta.

Mediatorsairaus voidaan jäljittää histamiiniin, bradykiniiniin, prostaglandiineihin ja leukotrieeneihin, jotka vaikuttavat verisuonten ilmanteeseen ja kipuun. Sytokineina IL-1 ja TNF-α sekä muut välittäjät säätelevät valkosolujen aktivaatiota sekä akuutin faasin reaktiota.

Krooninen tulehdus voi johtaa sidekudoksen muodostumiseen, arpeutumiseen ja kudosvaurioihin. Hoito keskittyy ärsykkeen poistamiseen sekä tulehduksen hillintään anti-inflammatorisilla lääkkeillä ja tukitoimilla.