tukikerroksesta

Tukikerroksesta on geotekniikassa ja rakentamisessa käytetty termi, jolla tarkoitetaan sitä maakerrosta tai kallioitunutta pintaa, joka kantaa rakenteen kuormituksen. Tukikerroksen lujuus, kantavuus ja käytettävissä oleva muodonmuutosrajoitus vaikuttavat huomattavasti rakennuksen perustamistavan valintaan ja suunnitteluun.

Yleensä tukikerros sijaitsee alempana pintakerroksista, kuten humuksesta, savesta tai hiekasta, ja sen ominaisuudet vaihtelevat alueittain. Vahvoja tukikerroksia voivat olla esimerkiksi peruskallio sekä tiivis sora tai tiivis moreeni. Heikommat tai moreeniset ja märät kerrokset voivat edellyttää erilaisia perustamistapoja.

Tukikerroksen lujuuden ja paksuuden määrittäminen perustuu geoteknisiin tutkimuksiin. Kenttätutkimuksia, kuten standardin SPT-testi ja CPT-tutkimukset, sekä kuormituskokeita käytetään arvioimaan kantavuutta, jäykkyyttä ja muodonmuutoksia. Näiden tietojen perusteella lasketaan sallittu kantavuus ja suunnitellaan perustukset sekä mahdolliset lisätoimenpiteet, kuten kosteudenhallinta ja vedenpoisto.

Rakennuksen suunnittelussa tukikerroksen ominaisuudet ohjaavat ratkaisuja perustuksiin asti. Jos tukikerros on vahva ja lähellä, voi käyttää pintaliamaisia tai kevyitä laatan perustuksia. Jos tukikerros on heikko tai syvä, käytetään usein syviä perustuksia, kuten paalujärjestelmiä. Tukikerroksen vedenjohtavuus ja pysyvä kosteus vaikuttavat sekä rakennuksen pitkäaikaiseen kestävyyteen että huolto-ohjelmiin.

Suomessa tukikerroksen arviointi on keskeinen osa maaperätutkimusta ja rakennuslupaprosessia, ja termiä käytetään laajasti sekä käytännön projektissa että geoteknisessä kirjallisuudessa.