tropoelastiinien

Tropoelastiinit ovat elastinin vesiliukoisia esiasteita. Ne syntetisoidaan pääasiassa sidekudoksen fibroblastien sekä joidenkin verisuonten ja sisäelinten sileiden lihassolujen toimesta ja erittyvät soluvälitilaan. Tropoelastiinien monomeerit kootuvat yhteen ja sitoutuvat mikrofibrilleihin, kuten fibrilliini-1 ja fibrilliini-2, minkä jälkeen ne alkavat muodostaa elastinverkoston esiasteita.

Rakenne ja geneettinen tausta: Tropoelastiini on noin 700–800 aminohappaa pitkä proteiini, jossa on toistuvia hydrofobisina ajautovia alueita sekä lysiinipitoisia ristikytkentäalueita. Tropoelastiinin tuotannosta vastaa ELN-geeni. Soluvälitilaan erittyneenä tropoelastiini osallistuu elastinverkoston lopulliseen muodostumiseen kudosten kimmoisuuden varmistamiseksi.

Jälkikäsittely ja kytkeytyminen: Lysyyli-oksidaasi (LOX) katalysoi kytkentöjä, joiden seurauksena tropoelastiinimolekyylit liittyvät toisiinsa muodostaen insoluble elastin-ydin. Lisäksi kytkennät desmosine- ja isodesmosine-tyyppisten ristisidosten kautta rakentavat kevyen, mutta vahvan verkkorakenteen elastin verkkoon.

Fysiologinen merkitys: Elastin mahdollistaa kudosten palautumisen venytyksen jälkeen ja antaa pitkäaikaisen kimmoisuuden erityisesti verisuonissa, ihossa, keuhkoissa sekä nivelsiteissä. Sen toiminta on kriittistä sekä nopeasti että pitkäaikaisesti venyvissä kudoksissa.

Sairaudet ja ikääntyminen: ELN-geenin mutaatiot voivat aiheuttaa perinnöllisiä tiloja kuten supravalvulaarinen aortan stenoosi (SVAS) ja cutis laxa. Ikääntymisen yhteydessä elastin hajoaminen johtaa kudosten kimmoisuuden vähenemiseen, mikä näkyy ihon venyvyyden ja keuhkojen sekä verenkierron toiminnan muutoksina.