trifosfaatin

Trifosfaatin (triphosphate) käsite viittaa yhdisteeseen, jossa on kolme fosfaattiryhmää. Yleisesti tämä esiintyy nukleosiditrifosfaatteina, kuten adenosiini triphosfaatteina (ATP), guanosini triphosfaatteina (GTP), sekä muiden nucleosiditrifosfaattien muodossa (CTP, UTP). Fosfaattiryhmien nimi α-, β- ja γ viittaavat niiden järjestykseen sitoutumisessa nukleosidiin; γ-fosfaatti sijaitsee kaukaisimmalla lopulla ja on usein energioiden siirron kannalta keskeinen.

Rakenteellisesti ATP:ssä on kaksi fosfoanhydridisidosta alfa-β ja beta-γ välillä, joiden hydrolyysi vapauttaa huomattavaa energiaa. Tämä energiavaranto mahdollistaa nopean energian siirron solussa. Yleisesti trifosfaatin hajoaminen veden vaikutuksesta etenee ATP -> ADP + Pi (epäorgaaninen fosfaatti), ja tämä reaktiovirtain tuo käyttöön energiaa lukemattomissa solureaktioissa.

Biologinen merkitys: ATP on solujen energianlähde ja -välittäjä. Energiapotentiaali syntyy, kun γ-fosfaatti poistuu hydrolyysissä, jolloin muodostuu ADP ja Pi. Nukleosiditrifosfaatteja käytetään laajasti biosynteesissä ja metabolisissa reaktioissa: GTP proteiinisynteesissä, UTP ja CTP lipidi- ja hiilihydraattibiosynteesissä sekä RNA-synteesissä. Lisäksi monet biokemialliset reaktiot käyttävät NTP:n fosforylaatioenergiaa tai aktivoituja muotoja.

Esinettä ja esiintyy: trifosfaatteja löytyy sekä soluista (ATP, GTP jne.) että inorgaanisessa muodossa. Biologisesti merkittävin on kuitenkin nukleosiditrifosfaatti, joka mahdollistaa energia- ja fosforylaatioreaktiot solujen toiminnassa.