toleranssivyöhykkeet

Toleranssivyöhykkeet ovat teknisessä piirustuksessa ja valmistuksessa määriteltyjä alueita tai rajoja, joiden sisään tuotteen mitan tai geometrinen ominaisuus saa vaihdella ilman, että osa menettää vaadittua toiminnallisuutta. Toleranssivyöhykkeiden tarkoitus on varmistaa osien vaihdettavuus, toimivuus ja kustannustehokas valmistus sallimalla hallittuja poikkeamia ideaalimitasta.

Toleransseja jaettu yleensä dimensio- eli kokotoleransseihin sekä geometristen toleranssien luokkiin. Kokotoleransseissa määritellään ylä- ja alarajat tai yksipuoliset ja kaksipuoliset poikkeamat mitasta. Geometrisissa toleransseissa määritellään muodon-, suunta-, sijainti- ja pinnansijaintitoleransseja, joiden vyöhykkeet voivat olla esim. sylinterimäisiä, tasomaisia tai pallomaisia riippuen vaatimuksesta.

Normeilla kuten ISO 286 (sovitteet ja toleranssiluokat) ja ISO 1101 (geometriset toleranssit) on keskeinen rooli toleranssivyöhykkeiden määrittelyssä. Mittauksessa käytetään mm. työntömittoja, mittanastoja, tarkkuusmittareita ja koordinaattimittauskoneita (CMM) varmistaakseen, että osat ovat vaadittujen vyöhykkeiden sisällä.

Suunnittelussa toleranssivyöhykkeiden valinnalla tasapainotetaan toiminnallisuus, valmistuskelpoisuus ja kustannukset: tiukat toleranssit parantavat suorituskykyä mutta nostavat valmistuskustannuksia ja vaativat tarkempaa laadunvalvontaa. Toleranssien asianmukainen käyttö parantaa tuotteen laatua ja valmistusprosessin ennustettavuutta.