tippuminen

Tippuminen on suomen kielen substantiivi, joka kuvaa verbi tippua:n toimintaa tai tilaa. Perusmerkitys viittaa putoamiseen, irtoamiseen tai tiputteluun: jotain irtoaa, putoaa tai valuu alaspäin joko yhtämittaisesti tai yksittäisinä pisaroina. Termiä käytetään sekä konkreettisissa että kuvaannollisissa yhteyksissä.

Kieliopillisesti tippuminen on gerundinen substantiivimuoto, jota voi käyttää lauseen subjektina tai objektina esimerkiksi ilmauksissa lehtien tippuminen, pöydältä tippuminen tai veriarvojen tippuminen. Englanniksi vastaavia käännöksiä ovat muun muassa falling, dropping ja dripping riippuen asiayhteydestä.

Käyttökontekstit vaihtelevat arkipäiväisistä tilanteista (esim. pisaroiden tippuminen, ihmisen tippuminen) teknisiin ja kliinisiin yhteyksiin (esim. verenpaineen tippuminen, tuotannon volyymin tippuminen). Sana on lähellä muita kieliopillisia ja merkityksellisiä käsitteitä, kuten putoaminen ja kaatuminen; erona voi olla vivahde, jossa tippuminen korostaa irtoamista tai pienten yksiköiden erottumista.

Sanan alkuperä on kuvaileva ja verbin tippua juuresta. Tippuminen voi esiintyä myös yhdyssanoissa ja ilmaisuissa, joissa se tarkentuu (esim. "tippuminen alas", "tippuminen pois kilpailusta"). Merkityksen ymmärtäminen perustuu kontekstiin ja sanaympäristöön.