tiivistysaineisiin

Tiivistysaineisiin on yleistermi aineille, joiden tarkoituksena on edistää tiivistymistä tai koncentrointia erilaisten seosten ja liuosten käsittelyssä. Niitä käytetään useilla aloilla, kuten kemianteollisuudessa, elintarviketuotannossa sekä ympäristö- ja materiaaliteknologiassa. Tiivistäminen voi tapahtua useilla mekanismeilla: liuottimen poistaminen, liukoisuuden muuttaminen, faasin hallinta sekä viskositeetin kasvattaminen.

Keskeisiä mekanismeja ovat desikointi, saostus- tai saltausmenetelmät, anti-solvent- eli vastaliuottimen avulla tapahtuva saostuminen sekä paksuntaminen ja flokulointi. Desikantit kuten silika-geeli, molekyylisilika ja kalsiumkloridi sitovat vettä kosteuttaessa sekä pienentävät liuoksen tilaa. Suolat voivat aiheuttaa liukenemisen vähenemistä ja saostumista soluteista. Paksuntajat kuten ksantaanikumi, guar gum ja carrageenan lisäävät liuoksen viskositeettia. Flokuloivat aineet, kuten polyakrylaamit, parantavat kiintoainesmassojen hiekkautumista ja sedimentaatiota.

Käyttökohteita ovat liuosten pitoisuuden lisääminen ja kuivatus teollisuusprosesseissa, saostus- ja suodatusvaiheet puhdistuksessa sekä elintarvikkeissa ja lääketeollisuudessa koostumuksen, rakenteen tai stabiliteetin hallintaan. Ympäristötekniikassa tiivistysaineet voivat edistää kiintoainesmassojen erottumista ja veden käsittelyä. Käyttöön liittyy turvallisuus- ja sääntelynäkökulmia: osa aineista on myrkyllisiä tai jätteenä ympäristövaikutuksiltaan merkittäviä, ja niiden käyttö sekä hävittäminen ovat säänneltyjä sekä kansallisella että EU-tasolla.