tiedostonimissä

Tiedostonimi tarkoittaa tiedostojärjestelmässä käytettävää nimeä, jolla tiedosto tunnistetaan hakemistossa. Tiedostonimi koostuu perusnimestä ja mahdollisesta laajennuksesta (tiedostopäätteestä). Se muodostaa sen nimen, jonka käyttäjä näkee tiedostoluettelossa ja jonka avulla tiedosto voidaan avata tai käsitellä ohjelmallisesti. Tiedostonimi viittaa siis vain nimeen, ei polkuun.

Windows-käyttöjärjestelmässä tiedostonimissä on erityisiä rajoituksia. Merkkejä ei saa käyttää: < > : " / \ | ? *. Lisäksi varatut nimet CON, PRN, AUX, NUL sekä COM1–COM9 ja LPT1–LPT9 estävät käytön. Nimissä ei saa lopettaa pistettä tai välilyöntiä. Tiedostopolun pituus on rajoitettu: MAX_PATH-rajapinnalla 260 merkkiä, mutta pitkien polkujen tukeminen on nykyään mahdollista erikoisasetuksilla ja merkkien kanssa.

Unix- ja Linux-järjestelmissä tiedostonimet ovat case-sensitive ja niitä ei saa sisältää merkkijonoa '/'. Nimen pituus sekä koko polun pituus määräytyvät tiedostojärjestelmän mukaan (yleensä noin 255 merkkiä per nimi ja noin 4096 merkkiä koko polulle). Tiedostojen nimet voivat sisältää useita erikoismerkkejä, mukaan lukien välilyönnit, mutta käytännössä ohjelmat ja skriptit voivat reagoida niihin.

Merkistökysymyksissä tiedostonimet tallentuvat yleensä Unicode-merkistöön. Nykyiset käyttöjärjestelmät tukevat UTF-8 tai vastaavia koodauksia. Suositellaan käyttämään UTF-8-koodausta ja yhdenmukaisuutta Unicode-normalisoinnissa (esimerkiksi NFC), jotta sama nimi ei näyttäytyisi eri tavoin eri järjestelmissä.

Parhaat käytännöt: nimeäminen tulisi olla kuvaavaa ja helposti luettavaa. Käytä ASCII-merkkejä (a–z, 0–9, -, _), vältä välilyöntejä ja erikoismerkkejä sekä liiallista pituutta. Pidä laajennukset informatiivisina ja nimeäminen olisi mahdollisuuksien mukaan yhteensopivaa useilla alustoilla. Älä aloita nimeä piilotetun pistemen vuoksi ja harkitse monialustavuutta sisältäviä ratkaisuja, kun tiedostoja jaetaan.