tiedonsiirtokaistat

Tiedonsiirtokaistat ovat viestintäjärjestelmässä käytettäviä kanavia, joiden kautta data siirtyy laitteelta toiselle. Ne voivat olla sekä fyysisiä että loogisia. Fyysiset kaistat ovat konkreettisia siirtopintoja, kuten kuituoptinen kaapeli, kuparikaapeli tai langattomat radiokanavat. Loogiset kaistat ovat puolestaan virtuaalisia tai jaettuja yhteyksiä, jotka kulkevat saman fyysisen median yli erillisinä kanavina.

Keskeisiä ominaisuuksia ovat kapasiteetti ja käytettävyys. Kapasiteetti määritellään usein kaistanleveytenä tai maksimaalisena siirtonopeutena, ja se mitataan bps, Mbps tai Gbps. Käytännön suorituskykyyn vaikuttavat sekä fyysinen media että protokollat, modulaatio, virheenkorjaus sekä verkon kuormitus. Latenssi ja virheprosentti ovat myös tärkeitä laadun mittareita.

Kaistat voidaan jakaa jaoteltuuseen fyysisiin ja loogisiin sekä yksittäisiin ja moninkertaistettuihin, eli multiplexaation avulla käytettäviin. Fyysiset kaistat voivat tukea multiplexaatiota kuten aikajakokaistoja (TDM), taajuusjakokaistoja (FDM) tai valokuituverkoissa WDM-tekniikoita. Tämä mahdollistaa useiden yhteyksien kulkemisen samanaikaisesti yhdellä fyysisellä kanavalla. Tiedonsiirtokaistat esiintyvät sekä kiinteissä verkoissa että langattomissa verkoissa.

Yhteenveto: tiedonsiirtokaistat ovat keskeinen käsite tietoliikenteessä, ja niiden ymmärtäminen auttaa arvioimaan verkon suorituskykyä sekä kapasiteetin riittävyyden.