termometriä

Termometri on lämpötilan mittaukseen tarkoitettu laite. Se mittaa kohteen lämpötilan ja muuntaa sen lukuarvoksi. Lämpötilan mittaus perustuu kolmeen pääperiaatteeseen: nestemäisen tai kaasun tilavuuden laajenemiseen, sähköisen vastuksen muutokseen tai lämpöä säteilevän säteilyn mittaukseen.

Nestemäiset termometrit perustuvat aineen laajenemiseen lämpötilan muuttuessa. Elohopea- ja alkoholi-termometrit ovat yleisiä esimerkkejä. Elohopea-termometrejä käytetään vielä joissakin sovelluksissa, mutta niiden käyttö on rajoitettua terveys- ja ympäristösyistä.

Sähköiset termometrit mittaavat lämpötilan resistanssin muutoksen tai säteilyn perusteella. Resistanssiin perustuvia ovat RTD-terminometrit, kuten Pt100, sekä termistori (NTC/PTC). Termoparit tuottavat pienen jännitteen kahden eri metallin liitoksessa, joka riippuu lämpötilasta. Lämpötilan mittaus voidaan myös tehdä ilman kosketusta infrapunatekniikan avulla.

Termometreilla on useita mittausasteikkoja. Yleisimpiä ovat Celsius-asteikko, Fahrenheit ja Kelvin. Käyttökohteita on lääketieteessä, meteorologiassa, teollisuudessa sekä koti- ja laboratorioympäristöissä.

Historian merkittäviä virstanpylväitä ovat elohopea- ja alkoholi-termometroiden kehittäminen sekä 1700-luvulla Fahrenheitin ja Celsiusin asteikkojen luominen. Nykyään käytetään sekä nestemäisiä että sähköisiä menetelmiä, ja mittauksia voidaan automatisoida ja integroida osaksi laitteistojen ohjausjärjestelmiä.