termirajoitus

Termirajoitus on oikeudellinen rajoitus sille, kuinka monta toimikautta sama henkilö voi hoitaa tiettyä valtion virkaa tai tehtävää. Se voi koskea sekä vaalein valittavia että nimettävien virkamiesten asemaa. Termirajoituksen tarkoituksena on ehkäistä vallan kertymistä, edistää kiertoa sekä tarjota mahdollisuus uusille näkökulmille julkisessa johtamisessa. Termirajoitus eroaa termikestosta: termikesto määrittelee yksittäisen kauden pituuden, kun taas rajoitus määrää, montako kautta henkilö saa hoitaa samaa virkaa.

Muodot vaihtelevat maittain. Yleisiä vaihtoehtoja ovat enintään kaksi peräkkäistä toimikautta tai enintään kaksi kautta yhteensä riippumatta siitä, pysyykö toimikausi peräkkäin vai ei. Joissakin järjestelmissä rajoitus koskee vain tiettyjä korkeita tehtäviä, kuten presidenttiä tai pääministeriä, kun taas toisessa tapauksessa se laajennetaan koskemaan useampia virkoja. Rajoitus voidaan toteuttaa perustuslaissa, erityisessä laissa tai molemmissa, ja siihen liittyy usein ala- ja siirtymäjärjestelyjä sekä poikkeuksia.

Vaikutukset ja kritiikkiä. Termirajoituksilla pyritään edistämään vallan kiertoa ja ehkäisemään virkakoneiston epädemokraattista kiinnittymistä, mutta ne voivat heikentää asiantuntemuksen jatkuvuutta, lisätä poliittista epävarmuutta ja lyhentää pitkäjänteisen politiikan mahdollisuuksia. Joissain tapauksissa rajoitukset voivat johtaa mielivaltaiselta vaikuttaviin siirtoihin tai epätasapainoon hallinnon suunnittelussa.

Esimerkkejä. Yhdysvalloissa presidentillä on kahden peräkkäisen toimikauden rajoitus. Muita maita, joissa termirajoitukset ovat käytössä, sovelletaan eri tavalla riippuen kyseisen järjestelmän perustuslaista ja lainsäädännöstä. Oikeudellinen rakenne ja käytännön soveltaminen vaihtelevat merkittävästi.