teollisuuspäästöt

Teollisuuspäästöt ovat teollisten toimintojen tuloksena ilmaan, vesiin tai maaperään vapautuvia aineita. Päästöjä syntyy erityisesti energiantuotannosta, metallin ja kemianteollisuuden prosesseista sekä sementti- ja rakennusmateriaaliteollisuudesta sekä sellu- ja paperiteollisuudesta. Päästöihin voi kuulua sekä prosessipäästöjä että päästöjä, jotka syntyvät tuotannon energiankäytöstä ja polttoaineiden palamisesta.

Ilmaan vapautuvia päästöjä ovat muun muassa hiilidioksidi (CO2), typen oksidit (NOx), rikkidioksidi (SO2), hiukkaset (PM2,5/PM10), haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC) sekä ammoniakki (NH3). Lisäksi teollisuudessa voi esiintyä raskasmetalleja (kuten lyijy Pb, elohopea Hg) ja muita haitallisia yhdisteitä kuten dioxineja ja furaneja. Päästöjen koostumus riippuu tuotannosta ja käyttämistä prosesseista.

Sääntely ja seuranta perustuvat sekä kansallisiin että kansainvälisiin kehyksiin. Euroopan unionin tasolla teollisuuspäästöjä säätelevät muun muassa päästöjen rajoitukset sekä erityiset luvitus- ja raportointimisjärjestelmät, kuten teollisuuslaitosten IED-lainsäädäntö (Industrial Emissions Directive) ja päästöoikeusjärjestelmä (EU ETS). Päästöjä myös kartoitellaan ja raportoidaan inventaarioiden muodossa, jotta voidaan arvioida kehitystä ja tarvetta toimenpiteille.

Vaikutukset ovat sekä terveys- että ympäristöperusteisia: ilmansaatavien päästöjen epäpuhtaudet voivat lisätä hengitystie- ja sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien riskiä sekä heikentää ilmanlaatua. Ympäristövaikutuksiin kuuluvat ilmastonmuutos, happamoituminen, rehevöityminen sekä maaperän ja vesistöjen pilaantuminen. Teollisuuspäästöjen vähentäminen edellyttää sekä parhaita käytännöt tekniikoita että energiatehokkuutta, polttoaineiden puhdistusta, päästöjen talteenottoa sekä prosessimuutoksia.