tensideihin

Tensidit, eli pinta-aktiiviset aineet, ovat orgaanisia yhdisteitä, jotka vähentävät kahden faasin, kuten veden ja rasvan tai veden ja ilman, välistä pintajännitystä. Ne ovat amfifiilisiä: niillä on hydrofiilinen pää ja hydrofobinen häntä, mikä saa ne asettumaan rajapinnoille ja muodostamaan mikelleja vesiliuoksessa.

Toimintaperiaatteen ydin on interfacial- ja märkyysominaisuuksissa. Kun tensidi liukenee veteen, sen hydrofiilinen pää on veden puolella ja hydrofobinen häntä suuntautuu pois vedestä. Tämä mahdollistaa pinnan märjään tulemisen, emulsoinnin ja dispersioiden muodostumisen sekä vaahtojen syntymisen. Mikellien muodostuminen tapahtuu, kun tensidin pitoisuus ylittää kriittisen mikellipitoisuuden (CMC).

Tensidit jaetaan neljään pääryhmään: anioniset, kationiset, ei-ioneiset (nonioniset) ja zwitterioniset (amfoteeriset). Esimerkkejä ovat:

- Anioniset: natriumlauryylisulfaatti (SDS) ja muut natrium- tai ammoniumsuolahydridit.

- Kationiset: kvaternääriset ammoniumyhdisteet, joita käytetään esimerkiksi desinfiointiin ja pehmentäjiin liittyvissä sovelluksissa.

- Ei-ioneiset: etoksiloidut alkoholit sekä polyoksietyylialkoholit, yleisiä pesuaineissa ja kosmetiikassa.

- Zwitterioniset: beetainit, jotka ovat sekä positiivisesti että negatiivisesti varautuneita ryhmiä.

Käyttökohteita on laajasti: pesuaineet, astian- ja pyykinpesuaineet, shampooot ja kosmetiikka, sekä teolliset emulsio- ja väliaset sekä vaahto- ja stabilointiaineet. Vie tarkoitus on parantaa märkyyttä, helpottaa rasvan poistamista ja vakauttaa monimutkaisia koostumuksia.

Ympäristö ja turvallisuus: tensidien biologinen hajoavuus ja toksisuus vaihtelevat lajinsa mukaan. Siksi sääntely, kuten EU:n REACH- ja GHS-käytännöt, sekä valmistajien ohjeet vaikuttavat käytäntöihin ja valintoihin. Biologisesti hajoavat tensidit ovat usein etusijalla, mutta jokainen aine arvioidaan tapauskohtaisesti.