telekommunikaatiokaapeleiden

Telekommunikaatiokaapeleiden on fyysinen media, jolla signaalit siirretään tietoverkkojen ja laitteiden välillä. Ne muodostavat tiedonsiirron fyysisen kerroksen ja mahdollistavat sekä pitkän matkan että paikallisen kommunikaation. Kaapelit voivat olla kuparisia tai optisia, ja niitä käytetään sekä maanpäällisissä verkoissa että merikaapeissa, kuten manner- ja valtamerikaapeleissa, sekä kotitalouksien kiinteissä ja langattomien verkkojen taustajärjestelmissä.

Kuparikaapelit sisältävät tyypillisesti kierrettyä parikaapelia (UTP/STP) sekä koaksiaalikaapelia. Ne ovat edullisia, helposti asennettavia ja soveltuvat lyhyille ja keskivälimatkoille sekä kotikäyttöön että yritysverkoille. Niiden suorituskyky heikkenee häiriöille ja kapasitanssin sekä signaalin häviön kasvulle suurissa katkoksissa ja pitkillä etäisyyksillä.

Optiset kaapelit välittävät tietoa valon avulla ja niissä käytetään lasista tai muovista ytimen ja kuoren rakenteita. Jaetaan single-mode- ja multi-mode-kaapeleihin. Valokuitu tarjoaa erittäin suuren kaistanleveyden, matalan häviön ja immuniteetin sähkömagneettiselle häiriölle, minkä vuoksi sitä käytetään runkoverkoissa, datakeskuksissa ja kotiin asti ulottuvissa yhteyksissä (FTTH).

Rakenteeltaan kuparikaapelit koostuvat johtimesta, eristeestä ja käytännön suojauksesta, kun taas valokuitukaapelit sisältävät ytimen, kuoren sekä vahvikkeita. Liitännät ja liitokset ovat keskeisiä asennuksissa; kuitukaapeleita testataan OTDR:lla ja mitataan signaalihäviö sekä liitosten luotettavuus.

Standardoinnissa keskeisiä toimijoita ovat ITU-T, IEEE ja IEC. Kaapeleiden suunnittelussa huomioidaan ympäristövaikutukset sekä kierrätys- ja korjausmahdollisuudet sekä merikaapeleiden suojelu ja varotoimet asennuksissa.