tekstiileiden

Tekstiilit ovat kuitujen muodostamia materiaaleja, joita käytetään vaatetuksessa, sisustuksessa ja teollisuudessa. Tekstiileiden valmistus alkaa kuidun valinnasta: luonnonkuidut kuten puuvilla, pellava, villa ja silkki sekä tekokuidut kuten polyesteri ja viskoosi. Kuitu muutetaan langaksi ja edelleen kankaaksi tai neuleeksi, ja lopullinen ominaisuus määräytyy valmistusmenetelmien (kudonta, neulonta tai ei-kudottujen tekstiilien valmistus) sekä viimeistelyjen mukaan.

Luonnonkuidut tarjoavat usein pehmeän tuntuman ja hyvän hengittävyyden, kun taas synteettiset kuidut voivat parantaa muotoonpysyvyyttä, kestävyyttä ja veden kestävyyttä. Yleisiä tekstiililajeja ovat puuvillakangas, pellavakangas ja villakangas sekä silkki; tekokuituina käytetään esimerkiksi polyesteriä, nylonia ja viskoosia. Tekstiilejä voidaan valmistaa sekä tavallisiksi kankaiksi että erikoisvaihtoehdoiksi kuten teknisiksi tekstiileiksi.

Valmistusvaiheet sisältävät kuidun muokkaamisen langaksi, langan rakentamisen ja kankaan valmistuksen kudonnalla tai neulonnalla sekä viimeistelyt kuten värjäyksen, painatuksen sekä erilaiset pintakäsittelyt (esim. kestävä värjäys, hydrophobointi). Tekstiilejä suunnitellaan sekä arkipäiväisiin että erikoistarpeisiin, kuten työvaatteisiin ja teknisiin tekstiileihin, joilla on erityisominaisuuksia.

Tekstiilituotannolla on ollut pitkälle kehittynyt ja merkittävä rooli monissa talouksissa. Nykyisin sen keskeisiä haasteita ovat ympäristövaikutukset, kuten vedenkulutus, kemikaalit, energiankulutus ja mikromuovien päätyminen ympäristöön. Kestävän kehityksen ratkaisut, kierrätys ja kiertotalouden käytännöt, pyritään yleistämään sekä tuotannossa että kulutuksessa.

Termi tekstiileiden on suomen kielen genetiivimuotoa, jota käytetään viittaamaan tekstiileihin ryhmänä tai sen omistussuhteeseen, esimerkiksi tekstiileiden tuotanto tai tekstiileiden laatu. Tekstiilialan tutkimus kattaa sekä perinteiset valmistusmenetelmät että teknisten ja älykkäiden tekstiilien kehittämisen.