tehovahvistimissa
Tehovahvistin on laite, joka vahvistaa pienitehoisen signaalin suuremmaksi, jotta kuormaa—yleensä kaiutinta tai radiolähetintä—voidaan ajaa. Tulosignaali käsitellään yleensä useassa vaiheessa ja ulostuloa ohjataan kuorman impedanssin mukaan. Vahvistimia voidaan luokitella sekä rakenteen että käyttötarkoituksen mukaan. Yleisimmät luokat ovat A, B, AB, C ja D. Luokat A ja B tarjoavat lineaarisempaa vahvistusta mutta matalampaa hyötysuhdetta; AB on yleisin kompromissi; C ja D mahdollistavat suuremmat tehot ja paremman hyötysuhteen; D on usein switch-tyyppinen.
Rakenne ja toiminta: Tulovaihe esivahvistaa signaalin ja valmistaa sen lopulliseen vahvistukseen. Negatiivinen takaisinkytkentä parantaa lineaarisuutta ja
Käyttökohteet ja suorituskyky: Tehovahvistimia käytetään pääasiassa äänentoisto- ja studiolaitteistoissa sekä RF-lähetinlaitteissa. Tärkeimpiä suorituskykymittareita ovat ulostuloteho (watteina),
Historia: Tehovahvistimet kehittyivät putkivahvistimista transistoritekniikkaan 1950–1960-luvulla, ja integroidut ratkaisut sekä Class D -teknologia ovat laajentaneet alaa