tasapainoehtojen

Tasapainoehtojen käsite viittaa niiden ehtojen kokonaisuuteen, joiden vallitessa järjestelmä saavuttaa tasapainon: sen makroskooppiset ominaisuudet eivät ajan kuluessa muutu merkittävästi. Tasapainoehdot voivat koskea staattista tasapainoa tai dynaamista tasapainoa, jossa vastakkaiset prosessit ovat jatkuvasti käynnissä, mutta tilanne pysyy vakaana.

Erilaisia tasapainoehtoja sovelletaan useilla tieteenaloilla. Yleistä on, että järjestelmä pyrkii kohti tilaa, jossa vastakkaiset vaikutukset kompensoivat toisiaan, ja ulkoisten tekijöiden vaihtelu voidaan ennakoida tai rajata. Käsite esiintyy muun muassa kemiassa, fysiikassa, mekanistiikassa ja taloustieteissä.

Kemiallisessa tasapainoehdossa suljetussa järjestelmässä, jossa lämpötila ja paine ovat vakioita, etenevän ja käänteisen reaktion nopeudet ovat yhtä suuret. Tällöin pitoisuudet (aktiivisuudet) pysyvät ajan mittaan vakaina ja järjestelmä saavuttaa tasapainokohdan. Tasapainoa voidaan kuvata tasapainokiihtöjen suhteilta ja käyttää hyväksi K-arvolla, joka määrittelee reaktioyhtälön tuloksen riippuen pitoisuuksista. Le Châtelier'n periaate kuvaa, miten tasapainoa siirretään ulkoisen muutoksen vaikutuksesta.

Mekaanisessa tasapainossa kaikkien voimien ja vääntöjen resultantti on nolla: ΣF = 0 ja Στ = 0. Tällöin kappale pysyy paikoillaan tai liikkuu tasaisesti. Termodynaaminen tasapaino viittaa energian ja määrien suhteisiin järjestelmässä siten, että prosessit eivät aiheuta pitkäkestoista muutosta.

Taloudellinen tasapaino tarkoittaa tilaa, jossa tarjonta ja kysyntä ovat tasapainossa. Tällöin markkinakokonaisten hinta ja määrä ovat vakaat, ja markkinamekanismi pyrkii “kirkastamaan” tai sopeutumaan muutoksiin siten, että tarjonta vastaa kysyntää.