tartuntanopeutena

Tartuntanopeutena on epidemiologinen termi, jolla tarkoitetaan taudin tarttumisen mekanismia tai reittiä. Se kuvaa sitä, miten patogeeni siirtyy yhdestä yksilöstä toiseen ja millä tavoin tartuntaan on mahdollisuus päästä. Tartuntareittejä ovat esimerkiksi ilmateitse tapahtuva pisarat- tai aerosoli-tartunta, kosketustartunta (kokeminen saastuneen pinnan kautta), ruoan tai juoman välitys sekä vektori- tai eläinvälitteinen siirtymä. Termin käyttö painottaa nimenomaan sitä, millä tavalla tartunta etenee.

Tartuntanopeutena jaottelu kattaa tyypilliset reitit: ilmateitse tapahtuva (ilmatäyteinen) tartunta, pisarien tai aerosolin välittäminen, kosketustartunta käsien tai esineiden kautta, elintarvikkeiden tai veden välityksellä tapahtuva tartunta sekä vektori- tai loistartunta. Monien sairauksien tartuntareitit voivat olla moninaisia ja päällekkäisiä; sama patogeeni voi tarttua useilla tavoilla riippuen olosuhteista ja isäntästä.

Käytännössä tartuntonopeuden tunteminen auttaa suunnittelemaan ehkäisy- ja hallintatoimia. Esimerkkejä toimenpiteistä ovat hengityssuojainten ja ilmanvaihdon parantaminen, hyvä käsihygienia, kosketuspinnoitteiden desinfektio, rokotukset sekä eristäminen ja varotoimet ruokaturvallisuudessa. Ymmärtäminen tartuntaneuvosta auttaa myös riskinarvioinnissa ja resurssien kohdentamisessa.

Rajoitteina on syytä huomioida, että tartuntareitit voivat olla epäselviä tai muuttuvia, ja monimutkaisissa epidemioissa useat reitit voivat aktivoitua samanaikaisesti. Tartuntanopeutena ei ole staattinen ominaisuus, vaan kuva siitä, miten taudin leviäminen on mahdollista kyseisessä yhteisössä ja ajanjaksossa. See also: tartuntataudit, epidemiologia, tartunnan ehkäisy.