tartuntakohteesta

Tartuntakohde on termi, jota käytetään epidemiologiassa kuvaamaan infektiolle alttiita kohteita: organismia, joka voi saada tartunnan, tai ympäristöä, solukudosta tai pintaa, jossa patogeeni voi säilyä ja josta se voi siirtyä seuraavaan isäntään. Käytännössä tartuntakohde tarkoittaa infektion kohteena olevaa yksilöä tai aluetta, jossa patogeeni voi tartunnan jälkeen alkaa lisääntyä tai siirtää tartunnan eteenpäin.

Tartuntakohteita voidaan tarkastella useilla tasoilla. Yleisimmät ovat:

- isäntä/täti eli elinympäristönä toimiva organismi, kuten ihminen tai eläin, jonka kudoksiin tai kudosnauhoihin patogeeni voi päästä ja aiheuttaa infektion;

- kudos- tai solutaso sisäisessä isännässä, esimerkiksi tartuntaa vastaanojen epiteeli tai muut kudokset, joissa patogeeni replikoituu;

- ympäristö, jossa patogeeni voi säilyä tai moninkertaistua, kuten pinnoitteet (fomiitit), vesi tai ilma, joista se voi siirtyä seuraavaan isäntään.

Tartuntakohteen käsite eroaa toisinaan tartunnan lähteestä (lähde) ja tartunnoista vastuullisista reiteistä. Lähde viittaa taudin patogeenin alkuperäiseen lähteeseen, kun taas tartuntakohde määrittelee sen kohteen, johon tartunta kohdistuu tai josta se voi levitä edelleen.

Tietämyksen tartuntakohteista käytännön toimissa painottuu erityisesti suojelutoimiin ja ehkäisyyn: käsihygienia, ympäristön puhdistaminen, rokotukset ja eristystoimet tähtäävät siihen, että tartuntakohteita vältetään tai niiden vaikutus minimoidaan. Yleisesti termiä käytetään julkisessa terveydenhuollossa ja epidemiologisissa analyyseissa tartuntaketjujen ymmärtämiseksi.

---