tarpeellisuusperusteeseen

Tarpeellisuusperusteeseen, or tarpeellisuusperuste, viittaa oikeus- ja hallintoprosessien keskeiseen perusteeseen, jonka mukaan julkiset toimenpiteet on tehtävä. Keskeinen idea on, että toimenpide on välttämätön tavoitteen saavuttamiseksi eikä aiottua vaikutusta saa toteuttaa liiallisesti. Peruste toimii perusteluna sille, miksi viranomainen käyttää valtaa tai myöntää etuutta.

Käytännössä tarpeellisuusperuste on osa oikeudellista harkintaa. Julkiset toimijat—esimerkiksi sosiaalihuollossa, hallinnossa tai oikeudenkäynneissä—arvioivat sekä tarpeen että toimenpiteen vaikutukset. Päätöksen on osoitettava, että toimenpide vastaa ilmeiseen tarpeeseen ja että se on perusteltu suhteessa haittoihin. Lisäksi harkinnassa vertaillaan vaihtoehtoisia, vähemmän puuttuvia keinoja ja osoitetaan, ettei keino ole liiallinen tai kajoa liikaa yksilön oikeuksiin.

Tarpeellisuusperuste liittyy läheisesti suhteellisuusperiaatteeseen. Siinä painotetaan, että vaikutukset ja toimenpiteen laajuus ovat oikeutettavissa suhteessa tavoitteeseen, sekä että keinojen valinta on vähemmän rajoittavaa. Oikeuskäytännössä kyse on siitä, osoitetaanko toimenpide tarpeelliseksi ja mitkä ovat mahdolliset vähemmän rajoittavat vaihtoehdot.

Termin käyttöön kuuluu usein fraasi tarpeellisuusperusteeseen vedoten, jota käytetään juridisissa lausunnoissa ja päätöksissä. Periaate koskee muun muassa päätösten perusteellista justification, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden huomioimista sekä julkisen vallan käytön kohtuullisuutta.