tanssiminen

Tanssiminen on ihmisen kehon rytmiliikettä musiikin tahdissa. Se voi olla yksilöllistä tai yhdessä toisten kanssa, ja se voi olla improvisoitua vapaaehtoista liikettä tai ennaltasuunniteltua koreografiaa. Tanssilla on usein yhteisöllinen ja ilmaisullinen tavoite, mutta se toimii myös taiteenlajina, urheiluna tai harrastuksena. Tanssityyleet vaihtelevat kulttuurittain ja aikakausittain.

Historian ja kulttuurin näkökulmasta tanssiminen on ollut keskeinen osa monien yhteisöjen rituaaleja, juhlia ja arkipäivää. Suomessa tanssiperinne on vahva: pelimanni- ja polkka- sekä jenkka-tanssit sekä lavatanssit muodostavat perinteisen pohjan. Kansainvälisesti tanssi on kehittynyt baletista nykytanssiin ja katutanssiin, ja nykypäivän tanssikulttuuri yhdistää perinteet ja uuden ilmaisun kilpailujen, festivaalien ja tanssikasvatuksen kautta.

Muodot ja kontekstit vaihtelevat paljon. Paritanssi ja rivitanssi ovat yleisiä sosiaalisissa tilaisuuksissa, kun taas lavalla esiintyminen, nykytanssi ja baletti ovat taiteellisia esityksiä. Perheissä ja kouluissa tanssiminen voi toimia liikuntana ja osa kulttuuritietoa. Tanssin opetuksessa korostuvat rytmi ja kehonhallinta sekä tilan hallinta.

Taiteellisena ja sosiaalisena toimintana tanssiminen voi lisätä yhteisöllisyyttä, fyysistä terveyttä ja itseilmaisun mahdollisuuksia. Se voidaan tehdä turvallisesti ja saavutettavasti monenikäisten ja -tasojen osallistujille.