takuusopimusten

Takuusopimukset ovat sopimuksia, joissa takaaja sitoutuu takaamaan toisen osapuolen velvoitteen täyttymisen velkojalle. Takaus voi koskea sekä velan maksamista että suoritettavaa velvoitetta, kuten tavaran toimittamista tai palvelun suorittamista. Takuusopimuksia käytetään yleisesti luotto- ja leasing-suhteissa sekä kaupallisissa kaupoissa.

Osapuolet ovat velallinen, velkain ja takaaja. Takaaja voi olla yksityishenkilö tai yritys, ja takauksen kattavuus sekä velvollisuuksien laajuus ovat yleensä kirjallisessa sopimuksessa määritelty. Takaus voi olla yksittäinen tai jatkuva (toistaiseksi voimassa oleva) ja sen ehtoja voivat rajoittaa mm. takauksen määrä ja keston.

Yleisimmät takuusopimuksen muodot ovat maksutakaus, jossa takaaja vastaa velan maksamisesta, jos velallinen ei maksa, sekä suoritustakaus, jossa takaaja vastaa, että velvoitteen täyttyminen tapahtuu sopimuksen ehtojen mukaisesti. Takaus voidaan soveltaa yksittäisen hankinnan tai useamman tilauksen yhteydessä.

Oikeudellinen vaikutus: kun velallinen laiminlyö velvoitteensa, velkoja voi vaatia maksua takaajalta. Takaaja on velvollinen suorittamaan velan täyttymisen ja voi tämän jälkeen hakea velan korvausta velalliselta, esimerkiksi subrogaation kautta. Takaaja voi myös pyrkiä rajoittamaan vastuunsa sopimuksessa esitettyjen ehdojen mukaan.

Takauksen voimassaolo päättyy, kun velka on täytetty, takaus päättyy määräajan lopussa tai osapuolet ovat sopineet sen purkamisesta. Takauksia säätelevät yleiset sopimus- ja velvoiteoikeudet, ja ne korostavat takaajan vastuullisuutta sekä velkojien tarvetta luotettaville takuusepiteiden.