taivutustermeistä

Taivutustermeistä on suomen kielessä käytetty nimitys niille tutkimus- ja opetuslaitosten käyttämille termeille, jotka kuvaavat sanojen taivuttumisessa esiintyviä muotoja ja luokkia. Niiden tarkoituksena on helpottaa sananmuotojen kuvaamista ja systematisointia siten, että kielioppia voidaan opettaa ja oppia sekä vertailla eri sanojen taivutusta. Taivutustermeihin kuuluu sekä yksittäisten muotojen nimitykset että yleiset kategorioiden nimet.

Käytännössä taivutustermeihin kuuluvat muun muassa sijamuotojen nimet (nominatiivi, genetiivi, partitiivi, illatiivi,inessiivi, elatiivi ja muut) sekä lukusuhdetta kuvaavat termit (yksikkö/monikko). Lisäksi niihin sisältyvät adjektiivien ja pronominien taivutukseen liittyvät kategoriat sekä verbien taivutukseen liittyvät aikamuodot ja moodit (indikatiivi, konjunktiivinen muoto, konditionaali, imperatiivi). Nämä termit auttavat jäsentämään, miten sanat taipuvat eri yhteyksissä ja millaisia taivutuksia erilaisilla sanoilla on.

Taivutustermejä käytetään laajasti kielikursseilla, sanakirjoissa ja kielitieteellisissä teksteissä. Ne selkeyttävät ja jäsentävät taivutuksellisia ilmiöitä sekä helpottavat oppimista että alueellisten ja ajan mittaan syntyvien sanastokatkojen hallintaa. Kielitieteessä termistö kehittyy jatkuvasti, ja taivutustermejä päivitetään sen mukaan, miten taivutussääntöjä ja idiomatisoituneita muotoja tarkennetaan.