taivutusperiaatetta

Taivutusperiaate on kielitieteellinen periaate, jonka mukaan sanan taivutusmuotoja muodostetaan pääosin lisäämällä kantasanaan taivutusloppuja tai -päätteitä. Tämä tarkoittaa, että syntaktinen ja semanttinen tieto—kuten suhde lauseessa, luku, aikamuoto tai persoonat—ilmaistaan lopulla, ei pelkästään sanan uutena koostumana tai erillisen sanan avulla.

In Finnish, taivutusperiaate ilmenee kaikilla sanaluokilla: nominaaliset sanat (substantivit, adj-ektiivit), pronominit sekä verbit. Nounien taivutus osoittaa sijamuodot ja lukumuodot: esimerkiksi talo – talon (genetiivi), talossa (inessiivi), talosta (elatiivi) sekä yksikön ja monikon muodot. Adjektiivit taivutetaan samaan sijamuodolliseen järjestykseen kuin substantiivit. Verbit taivuttuvat persoonan ja ajan mukaan: esimerkiksi kirjoitan, kirjoitat, kirjoitamme, kirjoitatte, kirjoittavat ovat preesensin yksikön/monikon toisilleen osoittamia muotoja.

Finnissä taivutusta monimuotoistaa vokaalivaihtelu ja konsonanttivaihtelu, jotka vaikuttavat siihen, millaisia loppuja tai kantamuodon muuttuvia muodostumia käytetään. Tämä ei muuta perusperiaatetta: taivutus rakentaa uudet muodot pääosin lisäyksen kautta, paljastaa rakennetta, ei niinkään sanan itsenäisiä juuria.

Taivutusperiaate auttaa kielten rakenteen analysoinnissa ja kieltenopetuksessa, sillä se tiivistää, miten merkitykset ja suhteet ilmenevät sanan lopussa. Se on keskeinen osa suomen kielen taivutusta ja yleinen käsite inflectional systems -kontekstissa.