taivutusajassa

Taivutusajassa on käsite suomalaisessa kieliopissa, jota käytetään kuvaamaan sanan taivutusmuotojen kokonaisuutta, joka ilmenee tietyn aikaisen tai moodillisen kontekstin mukaan. Termi yhdistää sanat taivutus (inflectio, konjugaatio) ja ajassa (in time), ja sen idea on, että taivutus on aina suhteessa aikaan ja kielelliseen merkitykseen.

Suurin painoarvo taivutusajassa on verbeillä, joissa finite ehk viittaa ajan, mielentilan ja subjektin persoonan sekä luvun ilmaisemiseen. Esimerkiksi verbin katsoa taivutusajassa presentti-indikatiivissa ovat: minä katon, sinä katsot, hän katsoo, me katsomme, te katsotte, he katsovat. Sekä imperfektissä (meni ajassa menneisyyteen): minä katsoin, sinä katsoit, hän katsoi, me katsoimme, te katsoitte, he katsoivat. Nämä muodot muodostavat taivutusajan tietyssä kontekstissa ilmentyvän taivutuskuvion.

Taivutusajassa voidaan tarkastella myös muita finite-muotoja, kuten modukset (esimerkiksi konditionaali ja potentiaali) sekä muut verbin aikamuodot, jotka vaikuttavat siihen, miten subjekti ja tapahtuma aikakontekstissa sopivat toisiinsa. Yleisesti taivutusajasta puhutaan erityisesti verbeistä, mutta samaa käsitettä käytetään joskus laajemmin myös adjektiivien ja sostavien sanojen taivutuksessa, kun ne ovat osa lauseen aikakontekstia.

Taivutusajan tutkiminen auttaa oppijoita seuraamaan, miten muodot muuttuvat aikojen ja moodien mukaan sekä miten eri taivutusluokat määrittävät loput ja taivutusarsenaalin. Lisätietoja löytyy sanojen taivutuksesta, aikamuodoista ja modaalisuudesta.