taistelukivääreistä

Taistelukivääri on itselataava tai valikoivalla tulituksella varustettu tuliase, joka käyttää yleensä täysikokoista kiväärin patruunaa. Se sijoittuu suorituskyvyltään ja käyttötarkoitukseltaan pistoolikiväärien ja tarkkuuskiväärien väliin. Taistelukiväärit on suunniteltu ensisijaisesti sotilaiden käyttöön taistelukentällä, ja ne tarjoavat pidemmän kantaman ja suuremman pysäytysvoiman kuin pistoolikiväärit.

Ne ovat usein kaasutoimisia ja niissä on monia ominaisuuksia, jotka tekevät niistä monipuolisia, kuten säädettävät tähtäimet, erilaiset lisälaitteiden kiinnitysmahdollisuudet ja mahdollisuus käyttää lippaita, jotka vetävät enemmän patruunoita. Taistelukiväärit ovat yleensä kookkaampia ja painavampia kuin rynnäkkökiväärit, jotka käyttävät lyhyempiä välipatruunoita. Tämä johtuu täysikokoisten kiväärin patruunoiden suuremmasta koosta ja tehokkaammasta ruutipanoksesta.

Historiallisesti taistelukiväärit juontavat juurensa ensimmäisen maailmansodan aikaisiin itselataaviin kivääreihin, mutta nykyaikainen käsite kehittyi toisen maailmansodan jälkeen, kun sodankäynnin vaatimukset muuttuivat. Tällaisia aseita ovat esimerkiksi M14, FN FAL ja Heckler & Koch G3. Vaikka monet asevoimat ovatkin siirtyneet käyttämään enemmän rynnäkkökiväärejä niiden kevyemmän painon ja paremman hallittavuuden vuoksi, taistelukiväärejä käytetään edelleen tietyissä erikoisjoukoissa ja tietyissä rooleissa niiden tehokkuuden vuoksi pidemmillä etäisyyksillä.