säätelytekijöistä

Säätelytekijät ovat solussa toimivia molekyylejä ja mekanismeja, jotka vaikuttavat geenien ilmentymiseen. Ne voivat aktivoida tai estää transkriptiota, jolloin solu tuottaa oikeanlaisia proteiineja ja RNA-molekyylejä oikeaan aikaan. Sääntely on keskeistä kehityksessä, solujen erilaistumisessa, kudosten toiminnassa sekä vastauksissa ympäristöön ja stressiin.

Keskeisiä säätelytekijöiden muotoja ovat transkriptiotekijät, kromatiinin säätely sekä ei-koodaavat RNA-molekyylit. Transkriptiotekijät ovat proteiineja, jotka sitoutuvat DNA:han promootoreiden tai enhansereiden alueilla ja säätelevät RNA-polymeraasin rekrytointia sekä toiminnan määrää. Kromatiinin säätely voi toteutua histonien modifikaatioiden ja DNA-metylaation kautta, mikä muuttaa geeniä ympäröivän kromatiinin rakennetta ja näkyvyyttä. Ei-koodaavat RNA:t, kuten mikroRNA:t ja pitkät ei-koodaavat RNA:t, voivat estää tai tehostaa proteiinisynteesiä ja vaikuttaa mRNA:n stabiilisuuteen sekä translaatioon.

Säätely on dynaaminen ja kontekstisidonnainen: sama säätelytekijä voi saada erilaisia vaikutuksia eri kudoksissa tai kehitysvaiheissa. Yleisesti säätelytekijöiden toiminnan tutkimus tähtää sairauksien etiologian ymmärtämiseen, sillä virheet säätelyssä voivat johtaa esimerkiksi syöpäön, perinnöllisiin häiriöihin tai aineenvaihduntavirheisiin. Tutkimus yhdistää genetiikan, molekyylibiologian ja kehitysbiologian.