sääntöjärjestelmillä

Sääntöjärjestelmillä tarkoitetaan muodollisia järjestelmiä, joissa päätökset, ohjaukset tai toimet perustuvat sääntöihin. Yleisessä muodossaan sääntö on if-then -rakenteinen: jos ehto toteutuu, niin toimi. Ehdot voivat kuvata tiloja, ominaisuuksia tai tapahtumia, ja toiminta vastaa päätöstä tai tiedon muokkausta.

Järjestelmän perusosat ovat sääntöjoukko, työmuisti tai tietovarasto faktoista sekä inferenssialgoritmi, jolla sääntöjä johdetaan. Tyypillisiä toimintamalleja ovat etenevä ketjutus (forward chaining), jossa sääntöjä sovelletaan olemassa oleviin faktoihin ja syntyy uusia faktoja, sekä takaisinohjaus (backward chaining), jossa tavoite tai päämäärä ohjaa oikeiden sääntöjen etsimistä.

Sääntöjärjestelmiä käytetään muun muassa tuotantojärjestelmissä ja asiantuntijäjärjestelmissä tekoälyssä. Tunnettuja on OPS5:n ja CLIPSin kaltaisia toteutuksia sekä historiallisia järjestelmiä, kuten MYCIN-tyyppisiä ratkaisuja terveydenhuollon asiantuntijatehtävissä. Sääntöjärjestelmät voivat toimia itsenäisesti tai edistyneiden järjestelmien osana.

Edut liittyvät läpinäkyvyyteen, tulkittavuuteen ja hallittavuuteen pienissä ja keskikokoisissa järjestelmissä sekä helpompaan päivitettävyyteen. Haittoja ovat jäykkyys, brittleness, suurten sääntöjoukkojen hallinnan haasteet sekä skaalautuvuuden rajoitteet. Nykyisin niitä käytetään usein yhdessä koneoppimisen ja tilastollisten mallien kanssa, jolloin saavutetaan parempi todennettavuus ja hallittavuus.