säädäntöjärjestelmät

Säädäntöjärjestelmät viittaavat kokonaisuuteen lakeja, asetuksia ja muita oikeudellisia normeja, jotka ohjaavat yhteiskunnan toimintaa. Ne määrittelevät oikeudet, velvollisuudet ja prosessit, jotka liittyvät niin yksilöiden, organisaatioiden kuin valtionkin toimintaan. Säädäntöjärjestelmät ovat välttämättömiä järjestyksen ylläpitämiseksi, oikeudenmukaisuuden takaamiseksi ja yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Eri säädäntöjärjestelmät voidaan jakaa karkeasti kahteen päätyyppiin: mannermaiseen oikeusperinteeseen ja angloamerikkalaiseen oikeusperinteeseen. Mannermaisessa järjestelmässä, joka on yleinen Euroopassa ja monissa muissa maissa, säädökset ovat ensisijaisesti kirjoitettuja lakeja, joita tuomioistuimet soveltavat. Angloamerikkalaisessa järjestelmässä, joka on vallalla Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja monissa Kansainyhteisön maissa, oikeustapausperinteellä eli ennakkotapauksilla on merkittävä rooli lainmuodostuksessa.

Lisäksi säädäntöjärjestelmät voivat erota toisistaan siinä, miten lakeja laaditaan, hyväksytään ja muutetaan. Keskeisiä elementtejä ovat lainsäädäntöelin (parlamentti), hallitus ja oikeuslaitos, joiden yhteistyö ja vallanjako määrittävät säädäntöprosessin kulkua. Kansainväliset sopimukset ja Euroopan unionin lainsäädäntö vaikuttavat myös monien valtioiden kansallisiin säädäntöjärjestelmiin. Säädäntöjärjestelmien tehokkuus riippuu niiden selkeydestä, johdonmukaisuudesta ja saavutettavuudesta kansalaisille.