sävelaskeltyypit

Sävelaskeltyypit ovat musiikissa käytettyjä luokituksia, jotka kuvaavat kahden peräkkäisen nuotin välisen korkeuseron kokoa melodian tai skaalaan kuuluvan sävelen liikkeessä. Tyypit voivat esiintyä diatonisessa ja kromatisessa kontekstissa, ja ne auttavat hahmottamaan melodian kulkua sekä sointujen rakennetta.

Pääasialliset sävelaskeltyypit ovat kokonaisaskel ja semitone. Kokonaisaskel tarkoittaa kahden semitonin eli kahden pienemmän askeleen välistä etäisyyttä; semitone (puolivälinen askel) on pienin tavallinen erottelu. Näiden kahden vaihtoehdon yhdistelmät määrittelevät suurin piirtein, millainen skaala tai melodia on kyseessä.

Esimerkiksi diatoniset asteikot rakentuvat sekä kokonais- että semitonejen vuorottelusta. Duuriasteikon yleinen kaava voidaan esittää esimerkiksi kuvatulla tavalla: kokonais- ja semitonejä sisältävä jakauma on W-W-H-W-W-W-H, jossa W merkitsee kokonaisaskelta ja H semitonea. Luonnollisen mollin asteikolla kaava on vastaavasti W-H-W-W-H-W-W. Näin sävelaskeltyypit kuvaavat, miten asteikko etenee nuottien välillä.

Kromatisessa järjestelmässä kaikki askeleet ovat semitoneja, kun taas kokonaisasteikossa kaikki askeleet ovat kokonaisaskelia. Sävellajeja ja melodian rakennetta analysoidaessa sävelaskeltyypit kertovat, millaiset liikkeet ja sointimahdollisuudet ovat mahdollisia. Ne ovat keskeisiä sekä musiikin kirjoittamisessa että analyysissä.