säteilyturvallisuusstandardeja

Säteilyturvallisuusstandardit ovat ohjeita ja vaatimuksia, joiden tarkoituksena on rajoittaa ionisoivan säteilyn aiheuttamaa haittaa ihmisille ja ympäristölle. Ne kattavat työtilat, lääketieteelliset asetukset ja yleisen julkisen altistumisen. Ne pohjautuvat ALARA-periaatteeseen (as low as reasonably achievable).

Keskeisiä osa-alueita ovat annossiteilyrajat, suojausmenetelmät, laitteiden turvallisuusstandardit, mittausmenetelmät sekä riskinarviointi. Standardit kuvaavat esimerkiksi sallittuja tehokas annossiteitä, suojauksen toteutusta ja laadunvarmistusta.

Kansainvälisesti tärkeimpiä toimijoita ovat International Atomic Energy Agency (IAEA), International Organization for Standardization (ISO), International Electrotechnical Commission (IEC) sekä Euroopan unionin direktiivit kuten Euratom. Yksittäisillä mailla on lisäksi kansalliset standardit ja valvontaviranomaiset.

Suomessa säteilyturvallisuus standardeja soveltaa STUK - Säteilyturvakeskus, joka antaa ohjeita, laatua ja valvoo radiologisen käytön ja säteilyn turvallisuutta. Suomessa noudatetaan sekä kansainvälisiä että EU-direktiivejä sekä kansallisia lakeja.

Käytännössä standardien noudattaminen tapahtuu lupamenettelyjen, koulutuksen, laadunvarmistuksen ja säännöllisten tarkastusten kautta. Jatkuva päivittäminen on tärkeää, koska teknologian ja käyttötarkoitusten muuttuessa uudet tutkimustulokset voivat muuttaa suosituksia ja raja-arvoja.