säteilyistä
Säteily viittaa energian siirtymiseen ympäristöön joko sähkömagneettisina säteilynä tai hiukkasina. Säteilyä voidaan jakaa ionisoivaan ja ei-ionisoivaan sen mukaan, rikoeko se atomien sidoksia. Ionisoiva säteily pystyy irrottamaan elektroneja ja aiheuttamaan kemiallisia sekä biologisia muutoksia. Esimerkkejä ionisoivasta säteilystä ovat alfa-, beta- ja gamma-säteily sekä X- ja neutronisäteily. Ei-ionisoiva säteily ei yleensä aiheuta ionisaatiota; siihen kuuluvat muun muassa radioaallot, mikroaallot, infrapunasäteily sekä näkyvä valo.
Säteilyn lähteitä on sekä luonnollisia että ihmisen tuottamia. Luonnollisia lähteitä ovat kosminen säteily, radon sekä muut
Säteilyä mitataan annoksina ja määrinä. Absorboitunut annos mitataan Gy:llä (gray), joka kuvaa energiaa, joka on jakautunut
Säteilyllä on lukuisia sovelluksia: diagnostiikka ja hoito lääketieteessä (röntgen, sädehoito), teollisuus (laadunvalvonta ja materiaalitutkimus) sekä tutkimus