säteilyhoitoyksiköissä

Säteilyhoitoyksiköissä käytetään ionisoivaa säteilyä syövän hoidossa. Tavoitteena on tuhota syöpäsoluja tai hidastaa niiden kasvua vahingoittamatta mahdollisimman vähän ympäröiviä terveitä kudoksia. Säteilyhoito voi olla ulkoista tai sisäistä.

Ulkoisessa sädehoidossa säteilyannos annetaan potilaalle koneen avulla hoitoyksikön tiloissa. Tyypillisiä laitteita ovat lineaarikiihdyttimet, jotka tuottavat korkeaenergistä röntgen- tai elektronisäteilyä. Hoidon suunnittelu on tarkkaa, ja potilaan asema varmistetaan huolellisesti jokaisella hoitokerralla. Kuvantamistekniikoita, kuten tietokonetomografiaa (TT) ja magneettikuvausta (MRI), käytetään kasvaimen tarkan sijainnin määrittämiseksi ja hoitoalueen rajaamiseksi.

Sisäisessä sädehoidossa, jota kutsutaan myös brakyterapiaksi, säteilylähteet asetetaan suoraan kasvaimen sisälle tai sen läheisyyteen. Tämä voi tapahtua esimerkiksi asettamalla radioaktiivisia siemeniä, sauvoja tai kapsuleita kasvaimen alueelle. Sisäinen säteilyhoito mahdollistaa suuren sädeannoksen kohdentamisen kasvaimeen pienellä säteilyannoksella ympäröiviin kudoksiin.

Säteilyhoitoyksiköissä työskentelee moniammatillinen tiimi, johon kuuluu lääkäreitä (sädehoitolääkärit), sairaanhoitajia, fysioterapeutteja ja teknologiahenkilökuntaa, kuten säteilyfyysikkoja ja teknologiapäällystöä. He vastaavat hoidon suunnittelusta, toteutuksesta ja potilaan seurannasta. Säteilyturvallisuus on ensiarvoisen tärkeää, ja yksiköissä noudatetaan tiukkoja turvallisuusmääräyksiä.