säteilyaallon

Säteilyaallon käsite kuvaa elektromagneettista säteilyä, jonka muodostavat sähkö- ja magneettikenttien värähtelyt ja joka etenee aallon tavoin. Säteilyaalloilla on taajuus f ja aallonpituus λ, ja ne voivat kulkea tyhjiössä. Taajuus ja aallonpituus ovat toistensa käänteisiä (λ = c/f), jossa c on valonnopeus. Energian määrä per fotoni on E = h f, jossa h on Planckin vakio. Säteilyaallot kattavat laajan spektrin radio- ja mikrosäteilystä näkyvään valoon sekä infrapuna-, ultra­violettiin-, röntgen- ja gamma-säteilyn alueille.

Säteilyaallot jaetaan ionisoivaan ja ei-ionisoivaan säteilyyn riippuen taajuudesta ja energiansaatavuudesta. Ionisoiva säteily, kuten röntgen- ja gamma-säteily, pystyy irrottamaan elektroneja ja muovaamaan atomeita, mikä voi aiheuttaa biologisia vaikutuksia. Ei-ionisoiva säteily, kuten visuaalinen valo ja infrapuna, ei tavallisesti ionisoi atomien elektronikerroksia mutta voi silti aiheuttaa lämpövaikutuksia ja muita vuorovaikutuksia aineen kanssa.

Säteilyaallot koostuvat useista sovellusalueista: viestintä (radio- ja mikroaallot), lääketiede (kuvantaminen ja hoidot), teollisuus sekä tutkimus. Viestintäteknologian lisäksi säteilyaalloilla on merkittäviä teollisia ja tieteellisiä käyttötarkoituksia, mutta niiden turvallisuuteen kiinnitetään huomiota erityisesti ionisoivan säteilyn tapauksissa.

Mittaukset ja yksiköt perustuvat taajuuteen (Hz), aallonpituuteen (m) sekä energiaan (jouleina); yleisiä viitetietoja ovat myös säteilyn spektrityypit ja altistuksen rajoitukset.