säteenseuranta

Säteenseuranta on järjestelmällinen ionisoivan säteilyn esiintymisen ja voimakkuuden seuraaminen ympäristössä ja työpaikoilla. Sen tavoitteena on arvioida ja hallita säteilyaltistusta, tukea turvallisuutta ja kansanterveyttä sekä varmistaa luotettava tiedonvälitys viranomaisten päätöksenteon tueksi. Säteenseuranta kattaa sekä ympäristön että työpaikkojen käytännöt: ympäristön seurantaverkostot mittaavat säteilyä ilmasta, vedestä, maaperästä ja biogeokemiallisista näytteistä, ja henkilökohtainen annosmittaus (dosimetria) seuraa yksilön saamaa altistusta.

Teknisesti säteenseuranta koostuu kiinteistä mittauspisteistä, mobiileista mittauskierroksista sekä laboratoriotutkimuksesta, kuten gamma-spektrometriasta ja muista analyyttisistä menetelmistä näytteissä. Tietoja kerätään, analysoidaan, tulkitaan ja julkaistaan tarvittaessa tilannekuvina ja varoituksina. Säteenseuranta toimii osana riskinarviointia, varautumista ja hätätilanteiden hallintaa sekä yleistä turvallisuutta ja terveyden suojelua.

Kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö kuuluu olennaisena osana: monissa maissa viranomaiset vastaavat säteenseuranta-verkostojen ylläpidosta ja tiedonvälityksestä. Esimerkkinä Suomesta toimii Säteilyturvakeskus (STUK), joka koordinoi kotimaista säteenseurannan tukea. Kansainvälisesti tulokset ja menetelmät jaetaan maiden välillä järjestöjen kautta, mikä vahvistaa ympäristön turvallisuutta ja terveydenhuoltoa.