säkeistö

Säkeistö on suomalaisessa kirjallisuudessa ja musiikissa käytetty termi, joka tarkoittaa runon tai laulun rakennetta. Se muodostuu useammasta rivistä ja toimii erillisenä, temaattisesti yhtenäisenä osana. Säkeistöt erotellaan toisistaan rivien välisellä tilalla tai muulla visuaalisella erottelulla, ja ne tuottavat rytmin, puheen painotuksen ja tarinallisen kehän, jonka kautta teksti etenee.

Säkeistön pituus vaihtelee: sitä voi olla kaksi, neljä, kuusi tai useampia rivejä; sisäinen metrika ja riimitys voivat vaihdella tyylin mukaan. Säkeistöissä käytetään usein kielikuvia, allitteraatiota ja toistoa, mutta ne eivät ole välttämättömiä. Säkeistöt jäsentävät tekstiä, rakentavat teemoja ja luovat rytmistä toistoa sekä kokonaisuuden rakentuvuuden tunnetta.

Laululyriikassa säkeistöjä seuraa usein kertosäe, joka toistuu tietyllä tavalla sekä sisällöltään että muodoltaan, ja joka eroaa säkeistöistä. Käsite on analoginen englannin sanaan stanza tai verse, ja sitä käytetään sekä runouden että laulujen kontekstissa. Suomessa säkeistöä käytetään yleisesti sekä kirjallisuudessa että musiikissa kuvaamaan tätä perusrakennetta.