sähkökapasittoreista

Sähkökapasitanssi, usein vain kapasitanssi, on sähkökomponentin, kuten kondensaattorin, ominaisuus varastoida sähkövarausta. Se määritellään varauman määränä, joka tarvitaan nostamaan sen potentiaali yhdellä volttilla. Kapasitanssin yksikkö SI-järjestelmässä on faradi (F). Käytännössä faradi on erittäin suuri yksikkö, joten yleisempiä ovat pikofaradi (pF), nanofaradi (nF) ja mikrofaradi (µF).

Kondensaattori koostuu yleensä kahdesta johtavasta levystä, jotka on erotettu toisistaan eristävällä materiaalilla, jota kutsutaan dielektriseksi. Kun jännite kytketään kondensaattoriin, toiselle levylle kertyy positiivista varausta ja toiselle negatiivista varausta. Dielektrinen materiaali estää varausten suoran virtauksen levystä toiseen, mutta mahdollistaa sähkökentän muodostumisen niiden välille, mikä mahdollistaa energian varastoitumisen.

Kapasitanssin arvoon vaikuttavat johtavien levyjen pinta-ala, niiden välinen etäisyys ja dielektrisen materiaalin ominaisuudet. Suurempi levyjen pinta-ala tai pienempi levyjen välinen etäisyys lisää kapasitanssia. Eri dielektrisillä materiaaleilla on erilainen permittiivisyys, joka vaikuttaa myös kapasitanssiin.

Kondensaattoreilla on monia sovelluksia elektroniikassa, kuten virran suodattamisessa, energian varastoinnissa ja oskillaattoripiirien rakentamisessa. Ne ovat keskeisiä komponentteja useimmissa elektronisissa laitteissa.