syytteenkäynnin

Syytteenkäynnin tarkoittaa rikosjutun viranomaisen muodollista aloittamista käsittelyssä, jossa syyttäjä nostaa syytteen vastaan tiedetyiksi väitetyt rikkomukset ja vie asian käräjäoikeuteen. Se merkitsee siirtymää esitutkinnasta varsinaiselle oikeudenkäynnille. Suomessa syytteenkäynnin käynnistää yleensä valtion syyttäjä, ja toisinaan yksityisessä syytteessä oikeudenkäynnin aloittaminen voi olla yksityisen syyttäjän vastuulla lain säännösten mukaan.

Syytteenkäynnin edellytyksenä on esitutkinnan päätyttyä tai päävaiheeseen tulleen aineiston perusteella kohtuullinen epäily siitä, että rikos on tapahtunut ja että syyteen riittävä näyttö on koottu. Syyte muodostuu virallisesta asiakirjasta, joka sisältää syytetyn henkilön tiedot, väitetyt teot, sovellettavat rikoslain pykälät sekä esitetyn rangaistus- tai seuraamusvaatimuksen. Syyteen voidaan sisällyttää myös vaatimukset hallinnollisista tai muista seuraamuksista sekä yksityiskohta siitä, mitä todistelua syyteen liittyy.

Kun syyte on nostettu, käräjäoikeus aloittaa pääoikeudenkäynnin. Asian käsittely etenee todistelun, asianajajien muisteluiden sekä tuomioistuimen harkinnan kautta. Syyteneuvottelu ja mahdollinen sovintoja koskeva menettely voivat vaikuttaa aikatauluihin ja tuloksiin. Mikäli syyte todetaan hyväksytyksi, käräjäoikeus antaa päätöksen rangaistuksesta tai muista seuraamuksista; jos taas syyllisyyttä ei osoiteta, tapaus voidaan raueta syyttämättä. Monissa tapauksissa syytteenkäynnin aikana voidaan myös tehdä koheesio- tai menettelyyn liittyviä ratkaisuja, kuten tartuntamääräyksiä tai pidennystä.