sytytysmenetelmistä

Sytytysmenetelmät viittaavat erilaisiin tapoihin saada polttoaine syttymään ja ylläpitämään palamista. Polttomoottoreissa sytytys on kriittinen vaihe, joka aloittaa puristustahdin jälkeisen palotapahtuman ja tuottaa energiaa. Yleisin sytytysmenetelmä bensiinimoottoreissa on kipinäsytytys. Tässä menetelmässä sytytystulppa luo sähköisen kipinän, joka sytyttää polttoaineseoksen sylinterissä. Kipinän ajoitus on tarkasti säädetty moottorin käyntinopeuden ja kuormituksen mukaan optimaalisen suorituskyvyn saavuttamiseksi.

Dieselmoottoreissa puolestaan käytetään puristussytytystä. Tässä menetelmässä ilma puristetaan sylinterissä erittäin korkeaan paineeseen, mikä nostaa sen lämpötilaa merkittävästi. Kun polttoaine suihkutetaan kuumaan ilmaan, se syttyy itsestään ilman erillistä kipinäsytytystä. Tämä korkea puristussuhde on dieselmoottoreiden tehokkuuden ja vääntömomentin perusta.

Muita sytytysmenetelmiä esiintyy erikoistuneemmissa sovelluksissa tai historiallisissa moottoreissa. Esimerkiksi kaasuttimellisissa moottoreissa polttoaineseoksen syttyminen voi olla hieman erilaista riippuen polttoaineen ja ilman sekoittumissuhteesta. Myös tietyissä polttotekniikoissa, kuten turbiinimoottoreissa, sytytysprosessi on räätälöity moottorin toimintaperiaatteen mukaan, usein käyttäen apuna hehkutulppia tai jatkuvaa polttoa. Sytytysmenetelmien valinta vaikuttaa suoraan moottorin tehoon, polttoainetaloudellisuuteen ja päästöihin.