sytyttimiä

Sytyttimiä ovat laitteita, jotka tuottavat hallitun liekin tarkoituksena sytyttää materiaaleja kuten tupakkatuotteita, kynttilöitä tai liesiä sekä tulisijoja. Ne ovat yleisesti pienikokoisia, kannettavia ja suunniteltuja turvallisuutta silmällä pitäen. Sanan juuret ovat verbissä sytyttää, ja sytytin tarkoittaa tässä yhteydessä igniteriä tai sytyttämiseen tarkoitettua välinettä; sytyttimiä on useita useissa käyttötarkoituksissa.

Yleisimmät tyypit ovat kaasulla toimivat kertakäyttöiset sytyttimet, joissa polttoaineena on butaani ja kipinä syntyy useimmiten väännettävästä tai rei’itetystä mekaanisesta vivusta sekä kierteestä, joka vapauttaa polttoaineen ja tuottaa liekin. Lisäksi markkinoilla on täytettävissä olevia malleja, jotka voi täyttää uudelleen. Nykyään on saatavilla myös sähköisiä sytyttimiä, jotka tuottavat liekin tai kipinän ilman perinteistä kaasua. Kaikissa malleissa turvallisuus ja lapsien käytön estäminen ovat tärkeässä asemassa.

Historian varhaisimmat esimerkit lietsivät liekkiä Döbereinerin lampun muodossa 1820-luvulla, jossa pieni määrä kaasua ja katalyytti synnytti liekin. Modernin lukkoperäisen kaasusytyttimen kehitys eteni 1900-luvulla, ja tunnettuja nimiä ovat Zippo (kehitetty 1930-luvulla) sekä edullisemmat kertakäyttöiset sytyttimet, joita alettiin valmistaa 1970-luvulla. Näiden muotojen ja teknologioiden kehittyminen teki sytyttimistä yleisiä ja helposti saatavilla olevia.

Käytössä sytyttimet ovat käteviä, mutta ne voivat aiheuttaa palovaaran ja liekin hallitsematon päästön, minkä vuoksi niitä käytetään varoen ja pakkauksissa sekä kodeissa on usein lapsilukko- tai turvallisuustoimenpiteitä. Polttoaineen ja lämpötilan hallinta sekä asianmukainen säilytys ovat olennaisia huomioita.