sytokiinivastaaineiden

Sytokiinivastaaineet ovat molekyylejä, jotka estävät sytokiinien toimintaa. Ne voivat olla biologisia lääkkeitä (monoklonaalisia vasta-aineita tai reseptorivasta-aineita) tai pienimolekyylisiä yhdisteitä, jotka estävät sytokiinien signaalointireittejä. Toimintansa ne voivat saavuttaa neutraloimalla sytokiiniprofiilin, estämällä sytokiinireseptorin sitoutumisen tai katkaisemalla solunsisäisiä signaaleja.

Käytännössä sytokiinivastaaineet jaetaan usein kohteen mukaan: TNF-α:n neutraloinnin avulla toimivat vasta-aineet kuten infliximabi ja adalimumabi sekä reseptorivasta-aineet kuten etanercept; IL-1-, IL-6-, IL-17/23-signalointia ja muuta vastaan kehitetyt lääkkeet; sekä laajemmin useiden sytokiinien signaalia estävät JAK-estäjät.

Käyttökohteita ovat autoimmuunisairaudet ja tulehdukselliset sairaudet kuten reumatoidinen artriitti, psoriaattinen artriitti, psoriasis, Crohnin tauti, haavainen paksusuolitulehdus sekä ankylosoiva spondyloartriitti. Sytokiinivastaaineet voivat myös olla osa syövän immunoterapiaa.

Turvallisuus: ne lisäävät infektioiden, mukaan lukien tuberkuloosin, riskiä sekä voivat aiheuttaa muutoksia verisissä parametreissä tai maksassa sekä injektiokohdan reaktioita. Hoito vaatii säännöllistä seurantaa ja potilaan altistusten kartoittamista.

Tutkimus: jatkuvaa kehitystä on sekä kohdennetumpien terapeuttisten vaihtoehtojen löytämisessä että biomarkkereihin perustuvan potilaskohtaisen valinnan parantamisessa.