synkronointiprimitiiveja

Synkronointiprimitiivit ovat matalan tason ohjelmointirajapintoja tai rakenteita, joita käytetään rinnakkaisohjelmoinnissa varmistamaan, että useampi säie tai prosessi pääsee käsiksi ja muokkaa jaettuja tietojaksoja hallitulla ja ennustettavalla tavalla. Niiden päätehtävä on estää kilpailutilanteet, joissa useiden säikeiden samanaikainen pääsy samaan dataan voi johtaa epäjohdonmukaisiin tai virheellisiin tuloksiin.

Yleisimpiä synkronointiprimitiivejä ovat lukot (locks) tai mutexit (mutual exclusion objects). Lukko varmistaa, että vain yksi säie voi kerrallaan suorittaa kriittisen osion koodia, joka käsittelee jaettua dataa. Muut säikeet, jotka yrittävät päästä lukittuun resurssiin, joutuvat odottamaan, kunnes lukko vapautetaan.

Toinen tärkeä primitiivi on semafori (semaphore). Semafori on laskuri, joka valvoo pääsyä rajalliseen määrään resursseja. Se voi olla binäärinen semafori (toimii kuin lukko) tai yleinen semafori, joka sallii tietyn määrän säikeitä pääsyn resurssiin samanaikaisesti.

Muita synkronointimekanismeja ovat esimerkiksi ehdollistamismuuttujat (condition variables), jotka mahdollistavat säikeiden odottamisen tietyn ehdon täyttymistä ennen jatkamista, ja atomiset operaatiot (atomic operations), jotka ovat operaatioita, jotka suoritetaan kokonaisuudessaan keskeytyksettä. Näiden primitiivien tehokas ja oikeaoppinen käyttö on olennaista monisäikeisten järjestelmien vakauden ja oikeellisuuden kannalta.