syndotaktisuus

Syndotaktisuus on kielitieteellinen käsite, joka kuvaa sitä, miten lauseen tai sanaryhmän osat on yhdistetty toisiinsa konjunktioilla tai muilla sidekielellä. Termi tulee kreikan sanoista syndeton, joka tarkoittaa "sidottu yhteen". Syndotaktisuus viittaa siis siihen, että elementit on liitetty toisiinsa syndettisesti, yleensä konjunktioiden kautta, toisin kuin asyndetoksessa, jossa yhteyksiä ei käytetä.

Käytännön tasolla syndotaktisuus vaikuttaa lauseen rytmiin, koherenssiin ja selkeyteen. Korkea syndotaktisuus ilmenee esimerkiksi useiden kokonaisten lauseiden tai lauseen osien liittämisessä toisiinsa konjunktion avulla: "Hän meni kauppaan ja osti maitoa sekä leipää." Tällainen rakenne korostaa yhteyttä ja jatkuvuutta. Vakaampi, rytmiltään tasaisempi teksti voi hyödyntää syndetaktisuutta säännöllisesti erityisesti luettavissa ja puhuttavissa suorissa lauseissa.

Syndotaktisuus on erottelua sekä tyylillinen että rakenteellinen ilmiö. Se liittyy paradaksiin ja hypotaksiin kielitieteellisessä keskustelussa: syndetaktisuus liittyy koordinaatioon (yhdistäminen konjunktioilla), kun taas hypotaktiset rakenteet rakentavat lauseita ala- ja yläarvoasteikollisesti toisinsa subordinointien kautta. Suomessa yleisimpiä konjunktioita ovat ja, tai sekä sekä muut sidokset, jotka vaikuttavat siihen, miten lauseet ja luetellut osat jäsentyvät.

Esimerkkejä: "Hän otti lensin, avaimet ja lompakon." tai "Hän meni ulos ja katsoi taivasta." Asyndetonista, esimerkiksi "Hän meni ulos, katsoi taivasta," poiketen siitä, että konjunktio puuttuu. Syndotaktisuus on siten keskeinen käsite tekstin rytmin, liittäytymisen ja tyylin ymmärtämisessä.