suunnanilmaisut

Suunnanilmaisut ovat kieliopillinen käsite, jolla tarkoitetaan sanoja ja rakenteita, jotka ilmaisevat suunnan suhteessa referenssipisteeseen. Ne kattavat sekä paikan suunnan että liikkeen suunnan ja voivat ilmetä useassa muodossa: sanallisina adverbeina, postpositsioina sekä joissain tapauksissa taivutetuin tai partikkeliin liittyvin ilmauksin. Suomessa suunnanilmaisut ovat keskeisiä sekä tilan paikannamisessa että liikkeen suunnan ilmaisemisessa verbien kanssa.

Lyhyet esimerkit ovat seuraavanlaisia. Adverbeina käytetään vasemmalle, oikealle, eteen, taakse sekä ylös ja alas. Postpositioina ja vastinrakenteina käytetään esimerkiksi kohti ja päin sekä ilmaisuja kuten kotiin, ulos ja sisään. Lisäksi voidaan käyttää suunnan osoittavia kasvuja kuten koilliseen, kaakkoon, pohjoiseen ja länteen, jotka ilmaisevat absoluuttisen suunnan suhteessa maantieteellisiin suuntiin. Nämä ilmaukset voivat esiintyä sekä itsenäisesti että osana lauseen prepositio- tai adverbiaalirakenteita.

Käyttö ja funktio: suunnanilmaisut voivat osoittaa kohti jotakin (esim. menen kohti kaupunkia), suuntaa kohti tarkkaa kohdetta (kohti taloa), tai liikkeen kulkua taaksepäin ja eteenpäin (eteenpäin, taaksepäin). Ne voivat myös ilmaista suhdetta puhujan sijaintiin suhteessa toiseen paikkaan (tähän, tuohon). Syntaktisesti ne toimivat usein adverbeina tai postpositioina, ja ne voivat olla sidoksissa verbien taivutukseen, kuten liikkeelle lähteen tai päätepisteen osoittamiseen.

Suunnanilmaisut ovat yleisiä monissa kielissä, mutta Suomen kieli tarjoaa erityisen rikkaan valikoiman adverbeja, postpositioita ja ilmaisumuotoja, joiden avulla tarkka liike- tai sijaintisuunta voidaan ilmaista täsmällisesti.